Jos jotakin olen halunnut etsiä henkisellä polullani, elämässäni kaikkiaan, niin sielun tehtävääni. Olen ajatellut, että sen tietäminen tekisi minut jotenkin autuaaksi, että kaikki olisi selvää ja kirkasta, kunhan se vain avautuisi minulle. Ajatuksessa piilee myös totuuden siemen. Näen, että sielun tehtävämme taustalla on kaikille yhtenäinen ja universaali päämäärä – toteutua sielun olemuksessa eli rakkaudessa ja eikös tämä tekisi olon hyvin autuaaksi.
Koska olemme täällä maan päällä fyysisinä olentoina, olen tullut päätelmään, että tämän ydin olemuksemme lisäksi, meillä täytyy olla jokin merkitsevä tehtävä tai tehtäviä, jotka auttavat meitä toteuttamaan sieluolemustamme ihmiselämässä.
Näen sielun ja ihmiselämän yhteyden sielun uudelleen syntymien kautta, jossa menneet elämät vaikuttavat meihin. Nämä menneet elämät kuten nykyinenkin luo meihin ohjelmointeja. Olemme aikojen saatossa ohjelmoituneet usein pelon ja häpeän jopa rakkaudettomuuden kautta. Nämä ohjelmoinnit tuntuvat välillä kuin verkoilta, jotka estävät meitä toteuttamasta elämää rakkaudesta itseemme ja toisiin.
Sielun tehtävänä näen polun vapautua niistä vinksahtaneista ohjelmoinneista, jotka meihin ovat luotuneet läpi menneiden elämien ja tämän elämän myötä. Voin vain kuvitella, miten monen sielun tehtävänä ihmisyydessä on “hengittää elämää” ja tuntea miten elämä kulkee ja muotoutuu hengitys hengitykseltä. Tällä hetkellä tämä toteutuu vinksahtaneiden ohjelmointien kautta, jolloin suoritamme hengitystä (elämää) ja pahimmassa tapauksessa jätämme hengittämättä (elämättä).
Kun nyt ajattelet tätä elämän menoa, mikä monin tavoin ympärillämme niin fyysisinä kuin energeettisinä ilmiöinä jyllää? Millaisia sanoja sinulle nousee mieleen, entä tuntemuksia? Voin väittää, että ei ihan rakkaus tässä nyt kaikkialla kuki eli onko sielun tehtävämme kadoksissa, elämmekö yhteydettä siihen? Missä piilee super roolimme, tehtävämme täällä maan päällä? Mistä löytää ohjeet ja opasteet, oikea suunta itselle ja omille valinnoille?
Jos sieluihin on uskominen, niin hyvin yksinkertaisista ja ytimekkäistä asioissa, kuten “pelasta itsesi”, “hengitä elämää”, “poimi hedelmiä”, “avaa itseäsi elämälle”, “linjaudu – yhä uudelleen ja uudelleen”, “katso horisonttiin (kauas), “liikuta käsiäsi (tanssi, maalaa, luo)” “nosta pintaan asioita”, “usko itseesi, “USKO ITSEESI”.
Erään asiakkaani sielun tehtäväksi kirkastui “pelasta itsesi”. Tämä toistui useasti läpi työskentelymme. Vastakohtana tälle oli joutua kaaoksen tempaamana hornankattilaan, muiden tunteisiin ja tarpeisiin, syvään kuiluun, jonne jäi kiinni yrittäessään kannatella kaikkien muiden tunteita kuten, pelkoja ja hätää. Vaikka pelastaisi “vain” itsensä se ei tarkoita itsekeskeisyyttä narsistisella tavalla, vaan vastuunottoa omista tunteista ja tarpeista sekä tietenkin omista rajoista – elämän katsomista uudella tavalla.
Mietin, kuinka tämä aika huutaa yksilöitä, jotka uskaltavat pelastaa itsensä hornankattilasta, jossa kaaos tarjoutuu esimerkiksi loputtomana työmääränä, hektisyytenä, omat tunteet ja tarpeet unohtavina jne. Heidän valintojensa kautta voimme alkaa kaikki näkemään laajemmin ohjelmointeja, joissa elämme.
Sielun tehtävämme nousee meille hyvin merkityksellisistä asioista, vaikka ei ole todellakaan aina helppoa niitä toteuttaa, koska olemme ohjelmoituneet niin kerta kaikkisen pieleen. Tätä tehtävää kannattaa kuunnella kaikesta hälystä ja hälinästä huolimatta, koska suunta sitä kohti, auttaa välittömästi meitä voimaan paremmin. Sielun tehtävät ovat pyhässä yksinkertaisuudessaan hyvin uniikkeja ja aitoja, sellaisia, jotka eivät kuormita meitä, vaan ennemmin sysäävät meidät havainnoimaan, aistimaan ja luomaan omannäköistä elämää.
Sydäntunteella
Saija